Holá! Manan sivuja täydennän kirjoittelemalla hieman elämästä valtsikan kiehtovassa maailmassa fuksin näkökulmasta!
Kuuman kesän jälkeen kauan odotettu yliopistovuosi starttasi elokuisena torstaina jolloin kokoonnuimme kuppalaan juhlistamaan koulun alkua ja tutustumaan uusiin opiskelijatovereihin oluen ja taiteiden yön merkeissä. Valmennuskurssin jäljiltä lähes kaikki olivatkin jo tuttuja, ylistys tästä mielettömälle opettajallemme, joskin liminaalitilassa viettämämme pääsykoepänttäyksen jälkeen oli aika katsoa tulevia fuksitovereita uusin silmin, kevään aikana kertynyt ahdistus oli muuttunut rennon ja iloisen humaltuneeksi olotilaksi. Tulevina antropologeina luonnollisesti puolet opiskelijoista olivat vielä eri puolilla maailmaa, mutta tipahtelivat yksitellen mukaan pitkin kahta ensimmäistä viikkoa.
Tervetulojuhlassa juotujen överien jälkeen käynnistyi orientoiva viikko, joka oli mielenkiintoinen, mutta informaatio jonka ymmärrettävästi sisäisti oli minimaalinen. Uuden tiedon määrä ylitti kevyesti kesän jälkeisen aivokapasiteetin joten perjantaina neljän päivän tietoiskun jälkeen olimme edelleen pihalla. Onneksi on tuutorit, jotka mielellään perehdyttivät meidät juhlien lisäksi myös opiskeluun. Juuri tuutorien tarkkaavaisen katseen alla osasimme ensimmäisen viikon jälkeen ilmoittautua weboodissa kursseille ihan itse ja ymmärsimme miljoonat vaihtoehdot joista valita sivu-aine. Opinto-oppaita ja muita ohjelmia emme ymmärtäneet, mutta vanhempien opiskelijoiden mukaan ei kukaan muukaan alkuun ymmärtänyt. Ensimmäisten viikkojen myötä, unicafen täyttävästä ruoasta huolimatta, huomaa myös olon keventyneen parilla kilolla kierrettyään kampusta usein väärään suuntaan, kaisa-talon eri kerroksissa eksyessä ja Porthanian vauhdikkaassa etuovessa pyöriessä.
Ekalla viikolla saatu kalenteri täyttyy erilaisilla tapahtumilla joista jokaiseen haluaa ehdottomasti osallistua. Etenkin kuuluisaan fuksisuunnistukseen, tuo lähes laittomaksi vanhempien opiskeljioiden toimesta kuvailema tapahtuma aiheutti jännittynyttä ja innokasta keskustelua jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Itse suunnistus oli juurikin niin hauska kuin oli odottanut ja rasteilla odottavat tehtävät eivät sisältäneet läheskään niin paljon kauheuksia kuin millä pieniä fukseja peloteltiin pitkin viikkoa. Suorituksena suunnistus onnistui menestyksekkäästi muistamalla kolme tärkeää elementtiä: huolellinen valmistautuminen (kävimme alkossa ja söimme tukevan lounaan), riittävillä lahjuksilla varustautuminen (kolmannella rastilla jouduimme täydentämään olut ja siideri varastojamme) ja reippaan avoimella mielellä (kukaan ei joutunut uimaan). Rastien suorittamisen aikana tapahtuva nestetankkaus oli myös tähdellisen tärkeää.
Fuksisuunnistuksen alkutunnelmia senaatintorilla!
Rastilista käteen, viinat reppuun ja menoksi!
CISSIn rastilla boolia juotiin reipashenkisesti ämpäristä.
Kaiken kaikkiaan pienen fuksin elämä on rientojen lisäksi täynnä weboodin kanssa taistelua, Alexandriassa tulostamista, webmailin sähköpostien poistelua, kahden tunnin kirjaetsintöjä kirjastossa, ruokien vertailua, opiskelijakortin, opintotuen ja haalarien odottelua, jatkuvaa googlettamista, eri järjestöihin tutustumista ja eksymistä. Ja haalarimerkkejä.
Syysterkuin Iina!
